Yhteistyö on viisauden alku ja juuri

Tänä talvena on ollut keskustelussa muun muassa työaikapankkisaldojen suuruus, vaativuustasokuvausten muutostarpeet, henkilökohtaisen suoriutumisen arvioinnin oikeudenmukaisuus ja palkkakeskustelujen uudistaminen saadun palautteen perusteella.

Työnantajalla on aito pyrkimys pienentää työaikapankkiin kertyneiden liukumasaldoja. Tätä ei ole mitään syytä vastustaa, kunhan se tehdään työaikapankkisopimuksen ja sen soveltamisohjeen mukaisesti työntekijöitä kuunnellen. Kirjoitin lyhyen artikkelin tästä aiheesta. Mikäli tarvitset lisätietoja työaikapankkiin liittyvissä asioissa, voit ottaa yhteyttä luottamusmiehiin.

Päätoimiset pääluottamusmiehemme Pekka Leinonen ja Pirjo Piri ovat olleet vahvassa roolissa kehittämässä palkkausjärjestelmää. Pekka Leinonen on ollut mukana työryhmässä, jonka tehtävänä on päivittää vaativuustasokuvauksia ja Pirjo Piri on ollut mukana palkkausjärjestelmän soveltamisohjeen eli VPJ-käsikirjan päivittämistä valmistelevassa työryhmässä. Sekä Pekka että Pirjo kertovat tästä työstään Luottamusmiehiltä-palstalla. Valitettavasti emme voi enempää nyt raottaa salaisuuksien verhoa, sillä molemmat asiat ovat vielä keskeneräisiä. Vaativuustasokuvauksia olemme käsitelleen Verohallinnon neuvotteluryhmässä, mutta emme ole vielä allekirjoittaneet neuvottelupöytäkirjaa. VPJ-käsikirja on tulossa neuvotteluryhmän käsittelyyn oletettavasti huhtikuussa. Tiedotamme näistä lisää, kun käsittelyt ovat edenneet.

Pekka Leinonen ja minä olemme mukana valmisteluryhmässä, jossa pohdimme tietyiltä osin VPJ-sopimuksen päivittämistä. Tämäkin työ on kesken ja kevään aikana teemme neuvotteluryhmässä linjaukset palkkausjärjestelmän kehittämistyön jatkamisesta.

Olin poissa Verohallinnon neuvottelupöydästä kolme vuotta. Poissaoloni aikana on tapahtunut muutoksia neuvotteluryhmän toimintatavoissa. Muutoksissa on sekä hyvää että huonoa. Uutena asiana on, että neuvotteluryhmän asioita valmistellaan työryhmissä ja ne katselmoidaan valmistelutyön edetessä neuvotteluryhmässä. Valmistelevien työryhmien toiminta on sinänsä hyvä asia, koska siellä keskustellaan laajemmalti asioista, mutta ongelmaksi on muodostunut valmistelevien työryhmien koon rajoittaminen. Tämä on aiheuttanut paineita liiton sisäiseen tiedottamiseen, jotta liiton neuvottelijoilla on sama tieto kuin työryhmään osallistuneilla. Vielä ei ole täyttä kokemusta siitä, miten valmisteluryhmien toiminta vaikuttaa Verohallinnon neuvotteluryhmän käsittelyyn. Pidän tärkeänä sitä, että Verohallinnon neuvottelupöydässä käydään valmistelluista asioista aito keskustelu ja pystytään myös kyseenalaistamaan valmisteluryhmän aikaansaannoksia.

Koen neuvotteluihin osallistumisen yhdeksi tärkeimmistä tehtävistäni. Olen paljon miettinyt omaa rooliani neuvottelijana ja miten voin toimia parhaiten jäsenten etujen ajamiseksi. Miten siis oppikirjat määrittelevät neuvottelun? Yhden määritelmän mukaan neuvottelu on tavoitteellista vuorovaikutusta, jolla pyritään saavuttamaan yhteisymmärrys. Tähän mielestäni liittyy kaikkien osapuolien osalta kuulluksi tulemisen tunne. Yhteisymmärrykseen liittyy se, että neuvotteluratkaisujen tulee olla perusteltavissa ja että se on sen hetkisen tiedon mukaan parhain mahdollinen ratkaisu henkilöstön kannalta.

Tosiasia on, että ajoittain on hyvä tarkastella vakiintuneita toimintatapoja ja kehittää niitä. Tärkeää on niiden kehittäminen yhteistyössä ja että itse neuvotteluissa pysyy myönteinen ja avoin vuorovaikutus. Menandroksen aforismia lainaten ”Yhteistyö on viisauden alku ja juuri”. Uskon, että juuri yhteistyöllä saamme aikaan parhaimmat neuvottelutulokset.